Neulebloggaajaa puraisi talviunilla ollut ompelukärpänen, niinpä neulebloggaaja päätti laajentaa aihepiiriänsä. Nyt on sitten nimikin sen mukainen, ettei velvoita mihinkään vaan antaa vapaat kädet (kopskops) touhuta mitä milloinkin mieleen juolahtaa!
Käsillätekeminen on kuitenkin se minun juttu, joten kaikenlaista niperrystä ja näperrystä täällä tullaan näkemään. Niinkuin vaikkapa tämä maatuskamummo:
Siellä se keikkuu, tyttären uuden liivimekon helmassa. Vähän on vinossa, mutta mikäpä meillä ei...
Seurakseen mummeli sai tämän pikku maatuskanapin. Noita nappeja onkin hauska väkertää, ja kun en osannut päättää, löytyy tuota maatuskakangasta muutamassa muussakin värissä. Ja muutamaa muutakin nappeihin sopivaa kangasta
Samainen pieni "pukeudun vaaleanpunaiseen" neiti 5 v sai tunikan Marimekon punapippurista.
Totesi tosin tuosta halkiosta, että "Tässähän on reikä!" No niinhän siinä on.
Tähän takkiin olen kyllä ihan supertyytyväinen, oikea herkku!
Voi kun pian olisi niin lämmintä, että tällä takilla tarkenisi mennä ulos. Vuorina on vain puuvillakangas, joten plussakelillä vasta pääsee pitoon. Päälliskangas on kuitenkin sen verran paksua, ettei tämä mikään kesätakkikaan ole.
Napit sai neiti valita itse, ja onnistuikin sinä hyvin, edes myyjällä ei ollut parempia ehdotuksia.
Ja äidin tähtihetki: ensimmäinen vaate, johon sain ommella oman merkin. Ja hyvillä mielin sen juuri tähän työhön ompelinkin!
Käsillätekeminen on kuitenkin se minun juttu, joten kaikenlaista niperrystä ja näperrystä täällä tullaan näkemään. Niinkuin vaikkapa tämä maatuskamummo:
Siellä se keikkuu, tyttären uuden liivimekon helmassa. Vähän on vinossa, mutta mikäpä meillä ei...
Seurakseen mummeli sai tämän pikku maatuskanapin. Noita nappeja onkin hauska väkertää, ja kun en osannut päättää, löytyy tuota maatuskakangasta muutamassa muussakin värissä. Ja muutamaa muutakin nappeihin sopivaa kangasta
Samainen pieni "pukeudun vaaleanpunaiseen" neiti 5 v sai tunikan Marimekon punapippurista. 
Totesi tosin tuosta halkiosta, että "Tässähän on reikä!" No niinhän siinä on.
Tähän takkiin olen kyllä ihan supertyytyväinen, oikea herkku!
Voi kun pian olisi niin lämmintä, että tällä takilla tarkenisi mennä ulos. Vuorina on vain puuvillakangas, joten plussakelillä vasta pääsee pitoon. Päälliskangas on kuitenkin sen verran paksua, ettei tämä mikään kesätakkikaan ole.
Napit sai neiti valita itse, ja onnistuikin sinä hyvin, edes myyjällä ei ollut parempia ehdotuksia.
Ja äidin tähtihetki: ensimmäinen vaate, johon sain ommella oman merkin. Ja hyvillä mielin sen juuri tähän työhön ompelinkin!
juu olin veljen ex-vaimon kyydissä ;) Hämärästi muistan että joku katsoi portilla pitkään... hih, maailma on pieni :D
VastaaPoistaOn tosi nättejä ompeluksia, wau!! Mä ihan noihin perusjuttuihin keskityn...
Kauniita ompeluksia :)
VastaaPoistaAnneM: perusjuttuihin minunkin pitisi keskittyä, mutta aina ei jaksa :)
VastaaPoistaTess: Kiitos!
Kiva kun löysit tiesi minun blogiini niin löysin sitä kautta tänne :) ! Aivan ihania ompeluksia sinulla!! Kauniita kaikki ja tuo takki, huippuhieno! Ja voi tuota tyttöstäsi, nokkela tyttö :).
VastaaPoistaAivan ihania ompeluksia! Toivottavasti näitä tulee meille näytille paljon lisää :) Miten tuo liivimekko muuten istuu päällä? Malli näytti Ottobressa tosi kivalta, mutta kauhean leveältä. Pelottaa vähän kokeilla sitä hoikalle tytölle...
VastaaPoistaHelinä: Tyttö on kyllä nokela, joskus vähän liiankin ;). Takista tykkään itsekin, saa aina vähän uutta intoa, kun joskus onnistuu!
VastaaPoistaMaria: Liivimekko on kyllä aika väljä, taitelijantakki, niinkuin neiti itse tuumasi. Housujen kanssa kivan näköinen, eikä siinä se leveyskään haittaa. Täytyy joskus yrittää kuvata, kun on käytössä.
Eiköhän sitä aina jotain pientä valmistu, ihan näytille asti!
Todella kauniita vaatteita ja muita käsitöitä teet :) Ja blogikin on niin tyylikäs että täällä viihtyy pitkään katselemassa ja ihailemassa :)
VastaaPoistaPikku Possu: Kiitos kauniista sanoistasi!
VastaaPoista