Tunnustus

Villapallolta sain tunnustuksen, ja olen siitä hyvin otettu, kiitos!




Ensin ajattelin, etten laittaisi tätä eteenpäin. Mutta miksipä en laittaisi; tunnustuksen saaminen kuitenkin lämmitti omaa mieltä, joten eiköhän se piristä muitakin.

Valinta vain oli hankalaa, tässä kuitenkin muutama kiva blogi joita seurailen ja joihin kannattaa kurkata!

-Villapata kiehuu

-IINU-

-Ompelutarinoita

-Helinän talossa

-Silmukatti

-Elohiiri

-Pikku-Pihlaja

-Meillä!

Upeita, luovia blogeja kaikki omalla tavallaan!

Väriterapiaa

Silloin, kun meidän pienin oli vielä ihan pieni, niin pieni ettei kukaan häntä vielä nähnyt eikä kuullut muuta kuin vatsanahkan läpi, niin ne äänet ja kuvaukset merkattiin äitiyskorttiin.

Puoleenväliin raskautta kannoin mukanani sitä tylsää vakuutusyhtiön korruptiokoteloa. Kun ultra paljasti tulokkaan sukupuolen, niin ylpeä isosisko halusi piirtää kuvan pikkuveljestä, Tsumppivauvasta. Ja minä ikuistin tuon kuvan äitiyskortin uuden kotelon kanteen.

No, kohta tuo pikkuveli viettää 1-vuotissynttäreitä ja näkyy ja kuuluu joka paikassa.
Tuo korttikotelo on edelleen käytössä, nyt siellä kulkee pojan oma kortti ja muut tärkeät paperit.

Sen verran se on herättänyt ihastusta, että jokusen muunkin kortti kulkee minun ompelemassa kotelossa lahjusversion sijaan.
Ja toivottavasti kohta vielä useamman, kun näitä koteloita nimittäin valmistui viikonloppuna muutama.

Koteloita syntyi reilusti, kun en osannut lopettaa ajoissa, vaan piti aina vaan testata, että mitähän tuo ja tuo yhdessä näyttäisi. Ja vieläkin jäi moni variaatio kokeilematta.

Nyt sitten hykertelen täällä näiden kanssa ja pinoan niitä uudelleen ja uudelleen eri tavoin.
(ja tunnen itseni vähän pöhköksi)

Kotelo on mitoitettu siten että sinne mahtuisi myös pieni muistikirja, sellainen puolikkaan A5 kokoinen.

Neuvolakortin tai muistikirjan saa sujautettua tuonne isompiin taskuihin, ja koteloa kiertävä kuviokangas muodostaa samalla 4 taskua vaikkapa ajanvarauskortille tai muistilipuille

Nappiprojektikin etenee, saa nähdä milloin tulee valmista.

...eikös se sanontakin kuulu, että hiljaa hyvä tulee...

Salainen muisti jälleen

Salaisen neuleystävän paketti saapui, ja ihana paketti saapuikin.
Nyt vain on ollut sen verran haipakkaa, että ihan vain pikaiseen katsoin sisällön, ja sitten myöhemmin oikein ajan kanssa perehdyn siihen tarkemmin.
Siihen asti sisältö saa majailla omassa Muumi-laatikossaan odottamassa!

Tiedossa on ainakin lukemista ja neulomista, nuo langat näyttävät ihan ensi syksyn kirjoneulelapasille.

Kirjan takaosassa oli kivasti galleriassa sen neulemallit, ja sieltäkin löytyi jo ensivilkaisulla muutama oikein houkutteleva juttu! Voi, kun pian olisi aikaa istua sohvalle ja selata tuo kirja ihan rauhassa.

Lukemista tuli myös pokkarimuodossa. Pokkareita meillä suositaankin, ne on sopivan keveitä mukana pidettäväkis, ja lukemisen jälkeen raaskii laittaa kiertoon.

Kiitos kaunis, Sny!

Kesähepeneitä ja nappijuttuja

Vaikka ulkona tuprutti eilenkin lunta ihan sakeanaan, on ompelukoneen avustuksella valmistunut täällä jo vähän kesäisempiä vaatekappaleita.
Kaavat tällä(kin) kertaa Ottobre-lehdistä, tosin omin muokkauksin, kuten tapana on.
Tunika sai seurakseen sekä housut että hameen, voi sitten vaihdella mielialan mukaan.

Kukkatunika

Hamosta voi pitää joko tunikan päällä tai alla,

ja jos sattuu neidille housupäivä, voi vetäistä jalkaan pallopökät.

Olen ihastunut tuohon polvekenauhaan, ja uusimmassa Ottobre-lehdessä oli sitä käytetty hauskasti taskujen somisteena.

Polvekenauhasta tulee jostakin syystä aina lapsuus mieleen, olisikohan sitä ollut jossakin suosikkimekossa kenties.

Solmiamisnauhoiksi löytyi juuri sopivan väristä , kapoista nauhaa.
Ehkä jotkut pikkuhelmet vielä lisään noihin nauhanpäihin.

Neitikin tykkää, kun nyt on merkit vaatteissa.
Helpottaa pukemista kun sattuu kerralla oikein päin.

Yritin kuvailla vähän seuraavan projektin tarvikkeita, paikalle sattui vain yksi hieman liian innokas kuvausjärjestäjä...

En saanut ainuttakaan otosta, jossa ei pikku käsi vilahtaisi.


Ponkkareita on jo valmistunut, vielä riittää nappipohjia sekä magneetteihin, että rintamerkkeihin.
Niitä kenties seuraavaksi.

Ylituotantoa saattaa esiintyä, kiinnostuneille löytyy yhteystiedot sivupalkista.

Pussukoita ja nyssyköitä

Voi onni ja autuus, minun ei enää tarvitse vallata keittiön pöytää silloin, kun aion ommella jotain. Ja siivota tavaroita pois, kun joku haluaa syödä jotain. Kyllä, minulla on ihan oma ompelupöytä. Saatankin sen teille esitellä joku päivä, kunhan saan pöydän "sisustettua". Näytetään nyt nämä ompelukset kuitenkin ensin.

Pikkuisia pussukoita säilytykseen tai mukana kuljetettaviksi. Ruskea ja vaaleanpunainen on kyllä ihana yhdistelmä!

Skootterilla Pariisiin linnunlaulua kuuntelemaan.

Ja Pariisissahan tarvitaan käsilaukkua, kas näin:

Pikkukukkaro riittänee, ainakin näin ajatusmatkalla.

Kassi ja kukkaro ne yhteen soppii

Kukkaro pysyy matkassa, kun sen saa kassiin kiinni.
(ai miten niin unohdin taskun?)


Toinen ikisuosikkivärini on vihreä, erityisesti vaaleanvihreä, ainakin näin keväisin.


Tällainen pussukka piti ommella ihan vain sen takia, että halusin tietää, kuinka tuo pääty tehdään. Helppoa, ja hauskannäköistä!

Itseasiassa näitä pussukoita valmistui kaksinkappalein, hieman erikokoisia sentään.
Sopivat vaikka neulepussukoiksi, penaaleiksi, ompelutarvikkeille...


Tämä tunika meinasi päätyä myyntiin, kun pikkuneiti ei ensin siitä tykännyt. Mieli kuitenkin muuttui, ja nyt tahtoo jäädä se vaaleanpunainen versio kaappiin.

Kannatti ommella paljon raskausaikana, nyt voin huoletta surruutella samassa huoneessa jossa pikkuapuri 10kk on päiväunilla.

Neulebloggaajaa puraisi talviunilla ollut ompelukärpänen, niinpä neulebloggaaja päätti laajentaa aihepiiriänsä. Nyt on sitten nimikin sen mukainen, ettei velvoita mihinkään vaan antaa vapaat kädet (kopskops) touhuta mitä milloinkin mieleen juolahtaa!

Käsillätekeminen on kuitenkin se minun juttu, joten kaikenlaista niperrystä ja näperrystä täällä tullaan näkemään. Niinkuin vaikkapa tämä maatuskamummo:

Siellä se keikkuu, tyttären uuden liivimekon helmassa. Vähän on vinossa, mutta mikäpä meillä ei...
Seurakseen mummeli sai tämän pikku maatuskanapin. Noita nappeja onkin hauska väkertää, ja kun en osannut päättää, löytyy tuota maatuskakangasta muutamassa muussakin värissä. Ja muutamaa muutakin nappeihin sopivaa kangasta

Samainen pieni "pukeudun vaaleanpunaiseen" neiti 5 v sai tunikan Marimekon punapippurista.

Totesi tosin tuosta halkiosta, että "Tässähän on reikä!" No niinhän siinä on.

Tähän takkiin olen kyllä ihan supertyytyväinen, oikea herkku!

Voi kun pian olisi niin lämmintä, että tällä takilla tarkenisi mennä ulos. Vuorina on vain puuvillakangas, joten plussakelillä vasta pääsee pitoon. Päälliskangas on kuitenkin sen verran paksua, ettei tämä mikään kesätakkikaan ole.

Napit sai neiti valita itse, ja onnistuikin sinä hyvin, edes myyjällä ei ollut parempia ehdotuksia.

Ja äidin tähtihetki: ensimmäinen vaate, johon sain ommella oman merkin. Ja hyvillä mielin sen juuri tähän työhön ompelinkin!

Postia SNY:ltä

Salaisen neuleystävän ensimmäinen paketti saapui perille. On tämä vaan hauskaa, olo on kuin pienellä lapsella pakettia avatessa, innostuksen puna kohoaa poskille yllätyksiä pussista kaivaessa.

Paketissa oli kiva neuleaiheinen kortti (ihan kuin minä tuo tyttönen tuossa langat sylissä), suklaata (maistuuu aina), söpö pastillirasia ja napakka vyyhti kauniin väristä lankaa. Tuota vironvillaa en olekaan koskaan neulonut, joten kiva päästä kokeilemaan!

Kiitos paljon, Salainen neuleystäväni!