Kevään vihreää

Ihanainen aurinko palautti mieleen pimeän syksyn aikana aloitetun neuleen, silloin sen keväänvihreä väritys muistutti vain siitä, kuinka kaukana tuo lempivuodenaikani onkaan.

Neule sai siis uinua kaapin perällä koko talven, vain pienen pientä viimeistelyä vailla.
Mutta voi kauhistus, mistään ei enää löytynyt tuota lankaa, ei edes sitä pientä nöttöstä, joka olisi riittänyt kaula-aukon reunaan virkattavaan pariin kerrokseen.
Ei auttanut Ravelry, ei auttanut Novita-klubi, ja epätoivo valtasi jo neulojan mielen.
Joskus apu löytyykin sitten ihan läheltä, ilman Kipakoita tämäkin neule olisi jäänyt aloittamatta ja lopettamatta. Kiitos Katja, Kiitos Milliini!

No joo, näyttääkin todella edustavalle tämän mallinuken päällä.

Nukke pysyköön lestissään, koristeena.
Tämä mallinukke on hankittu Vaatehuoneen konkurssimyynnistä muutamalla eurolla jo monta vuotta sitten.
Se oli puettuna kaameaan, tahraiseen trikoorättiin ja kovasti pohdin, kuinka sen saisi edustavamman näköiseksi.
Sattumalta törmäsin sitten tällaiseen ideaan, jossa samantapainen nukke on päällystetty vanhan kirjan sivuilla.
Minä käytin päällystämiseen ruusukuvioisia servettejä, ja johan passaa tätä nukkea pitää esillä. Helppo päällystää vaikka uudelleen, jos ruusut alkavat kyllästyttää.

Siinä se seisoo seurana, ompelupöydän kupeessa.
Mutta takaisin asiaan -siitä edustavuudesta en edelleenkään ole varma, mutta ainakin istuvuus parani.


Textured tunic (without side buttons) kirjasta Fitted Knits (ravelry-linkki)


Lankana Novitan SpektriPlus -jota ei -yllätysyllätys- enää taida saada. Tykkään kovasti mallista, ja langastakin ainakin toistaiseksi, pesu- ja pitokokemukset ovat vielä vähäiset.


Ja on täällä ommeltukin.
Minulla taitaa olla joku vimma päällystää kaikkea, ensin tuli koteloita neuvolakorteille ja nyt kalenterit saavat uudet kannet.


Teen näitä käsitöitä omaksi iloksi, ja on ollut mukava huomata että muutkin pitävät niistä. Vaikka kaikki työni rakkaudella teenkin, on niitä mahdollista myös ostaa omaksi.
Tai ehkä juuri siksi niitä on mukava laittaa maailmalle, tuomaan iloa muidenkin elämään. Tiedusteluja voi laittaa sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen, vastaan edelleenkin mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin


Kiitokset kaikille viimeaikoina kommentteja ja sähköpostia laittaneille, niitä on ollut ilo lukea!

Tunnustus

Villapallolta sain tunnustuksen, ja olen siitä hyvin otettu, kiitos!




Ensin ajattelin, etten laittaisi tätä eteenpäin. Mutta miksipä en laittaisi; tunnustuksen saaminen kuitenkin lämmitti omaa mieltä, joten eiköhän se piristä muitakin.

Valinta vain oli hankalaa, tässä kuitenkin muutama kiva blogi joita seurailen ja joihin kannattaa kurkata!

-Villapata kiehuu

-IINU-

-Ompelutarinoita

-Helinän talossa

-Silmukatti

-Elohiiri

-Pikku-Pihlaja

-Meillä!

Upeita, luovia blogeja kaikki omalla tavallaan!

Väriterapiaa

Silloin, kun meidän pienin oli vielä ihan pieni, niin pieni ettei kukaan häntä vielä nähnyt eikä kuullut muuta kuin vatsanahkan läpi, niin ne äänet ja kuvaukset merkattiin äitiyskorttiin.

Puoleenväliin raskautta kannoin mukanani sitä tylsää vakuutusyhtiön korruptiokoteloa. Kun ultra paljasti tulokkaan sukupuolen, niin ylpeä isosisko halusi piirtää kuvan pikkuveljestä, Tsumppivauvasta. Ja minä ikuistin tuon kuvan äitiyskortin uuden kotelon kanteen.

No, kohta tuo pikkuveli viettää 1-vuotissynttäreitä ja näkyy ja kuuluu joka paikassa.
Tuo korttikotelo on edelleen käytössä, nyt siellä kulkee pojan oma kortti ja muut tärkeät paperit.

Sen verran se on herättänyt ihastusta, että jokusen muunkin kortti kulkee minun ompelemassa kotelossa lahjusversion sijaan.
Ja toivottavasti kohta vielä useamman, kun näitä koteloita nimittäin valmistui viikonloppuna muutama.

Koteloita syntyi reilusti, kun en osannut lopettaa ajoissa, vaan piti aina vaan testata, että mitähän tuo ja tuo yhdessä näyttäisi. Ja vieläkin jäi moni variaatio kokeilematta.

Nyt sitten hykertelen täällä näiden kanssa ja pinoan niitä uudelleen ja uudelleen eri tavoin.
(ja tunnen itseni vähän pöhköksi)

Kotelo on mitoitettu siten että sinne mahtuisi myös pieni muistikirja, sellainen puolikkaan A5 kokoinen.

Neuvolakortin tai muistikirjan saa sujautettua tuonne isompiin taskuihin, ja koteloa kiertävä kuviokangas muodostaa samalla 4 taskua vaikkapa ajanvarauskortille tai muistilipuille

Nappiprojektikin etenee, saa nähdä milloin tulee valmista.

...eikös se sanontakin kuulu, että hiljaa hyvä tulee...

Salainen muisti jälleen

Salaisen neuleystävän paketti saapui, ja ihana paketti saapuikin.
Nyt vain on ollut sen verran haipakkaa, että ihan vain pikaiseen katsoin sisällön, ja sitten myöhemmin oikein ajan kanssa perehdyn siihen tarkemmin.
Siihen asti sisältö saa majailla omassa Muumi-laatikossaan odottamassa!

Tiedossa on ainakin lukemista ja neulomista, nuo langat näyttävät ihan ensi syksyn kirjoneulelapasille.

Kirjan takaosassa oli kivasti galleriassa sen neulemallit, ja sieltäkin löytyi jo ensivilkaisulla muutama oikein houkutteleva juttu! Voi, kun pian olisi aikaa istua sohvalle ja selata tuo kirja ihan rauhassa.

Lukemista tuli myös pokkarimuodossa. Pokkareita meillä suositaankin, ne on sopivan keveitä mukana pidettäväkis, ja lukemisen jälkeen raaskii laittaa kiertoon.

Kiitos kaunis, Sny!

Kesähepeneitä ja nappijuttuja

Vaikka ulkona tuprutti eilenkin lunta ihan sakeanaan, on ompelukoneen avustuksella valmistunut täällä jo vähän kesäisempiä vaatekappaleita.
Kaavat tällä(kin) kertaa Ottobre-lehdistä, tosin omin muokkauksin, kuten tapana on.
Tunika sai seurakseen sekä housut että hameen, voi sitten vaihdella mielialan mukaan.

Kukkatunika

Hamosta voi pitää joko tunikan päällä tai alla,

ja jos sattuu neidille housupäivä, voi vetäistä jalkaan pallopökät.

Olen ihastunut tuohon polvekenauhaan, ja uusimmassa Ottobre-lehdessä oli sitä käytetty hauskasti taskujen somisteena.

Polvekenauhasta tulee jostakin syystä aina lapsuus mieleen, olisikohan sitä ollut jossakin suosikkimekossa kenties.

Solmiamisnauhoiksi löytyi juuri sopivan väristä , kapoista nauhaa.
Ehkä jotkut pikkuhelmet vielä lisään noihin nauhanpäihin.

Neitikin tykkää, kun nyt on merkit vaatteissa.
Helpottaa pukemista kun sattuu kerralla oikein päin.

Yritin kuvailla vähän seuraavan projektin tarvikkeita, paikalle sattui vain yksi hieman liian innokas kuvausjärjestäjä...

En saanut ainuttakaan otosta, jossa ei pikku käsi vilahtaisi.


Ponkkareita on jo valmistunut, vielä riittää nappipohjia sekä magneetteihin, että rintamerkkeihin.
Niitä kenties seuraavaksi.

Ylituotantoa saattaa esiintyä, kiinnostuneille löytyy yhteystiedot sivupalkista.

Pussukoita ja nyssyköitä

Voi onni ja autuus, minun ei enää tarvitse vallata keittiön pöytää silloin, kun aion ommella jotain. Ja siivota tavaroita pois, kun joku haluaa syödä jotain. Kyllä, minulla on ihan oma ompelupöytä. Saatankin sen teille esitellä joku päivä, kunhan saan pöydän "sisustettua". Näytetään nyt nämä ompelukset kuitenkin ensin.

Pikkuisia pussukoita säilytykseen tai mukana kuljetettaviksi. Ruskea ja vaaleanpunainen on kyllä ihana yhdistelmä!

Skootterilla Pariisiin linnunlaulua kuuntelemaan.

Ja Pariisissahan tarvitaan käsilaukkua, kas näin:

Pikkukukkaro riittänee, ainakin näin ajatusmatkalla.

Kassi ja kukkaro ne yhteen soppii

Kukkaro pysyy matkassa, kun sen saa kassiin kiinni.
(ai miten niin unohdin taskun?)


Toinen ikisuosikkivärini on vihreä, erityisesti vaaleanvihreä, ainakin näin keväisin.


Tällainen pussukka piti ommella ihan vain sen takia, että halusin tietää, kuinka tuo pääty tehdään. Helppoa, ja hauskannäköistä!

Itseasiassa näitä pussukoita valmistui kaksinkappalein, hieman erikokoisia sentään.
Sopivat vaikka neulepussukoiksi, penaaleiksi, ompelutarvikkeille...


Tämä tunika meinasi päätyä myyntiin, kun pikkuneiti ei ensin siitä tykännyt. Mieli kuitenkin muuttui, ja nyt tahtoo jäädä se vaaleanpunainen versio kaappiin.

Kannatti ommella paljon raskausaikana, nyt voin huoletta surruutella samassa huoneessa jossa pikkuapuri 10kk on päiväunilla.