Puodissa tapahtuu

Pienenpieni puoti pisti pystyyn pienen pienen alennusmyynnin ja arvonnan, käy katsomassa!

Ihana, ihana kesä...

...on täällä!

Pikkumiehelle kaikki ulkona on uutta ja jännää, joten sielläpä sitten vierähtää tovi jos toinenkin ihmetellessä. Ompelukone on siis saanut huilata, puikot puolestaan ovat taas päässeet hommiin. Ja mukavaahan tuo neulominen taas onkin, tauon jälkeen. Valmista ei vaan tule ihan samaa tahtia, mutta tekeminenhän se onkin tärkeintä!

Kevään viimeinen Sny-paketti oli oikein inspiroiva ja ihana:


Ihana Sirdarin lastenvaateohje-lehtinen, pikaselauksella löytyi useampikin toteutuskelpoinen malli, ainakin upouusi kummityttöni saa tuollaisen hatun joka kannessa tuosta ihanan värisestä Katian puuvillalangasta noilla ihanilla addin bambupuikoilla ja voin sen sitten vaikka päätellä noilla lenkkipääneuloilla...ja mitäs niitä hauskoja sanontoja olikaan....ympäri mennään, yhteen tullaan, minkä taakseen jättää sen edestään löytää, kyllä (neulova)Suomi on pieni...Sain siis aiemmin Snylleni myymästäni langasta tehdyn pikkupussukan, hauskaa!

Suuret kiitokset siis Eicca! Ja kyllä, olet onnistunut ilahduttamaan minua kovasti. Hyvää kesää myös Sinulle!

Psst...

...tulin vain kertomaan, että pikkukaupan puolelle lisätty on myytävää...

Kepeitä kesävaatteita

Kauniista kankaista ei voi tulla kuin kauniita vaatteita, näinhän se on.

Ja kun sääkin on sen mukainen, että kesäiset vaatteet voi pukea päälle palelematta, niin voiko sitä enempää pyytää.


"Ollaanko Huippumalli Hallussa?"

Tunikan kaavaa varten tuli silputtua vanha lakana, mutta onnistuihan se sitten.

Sovita ja muokkaa, toimiva konsepti!

(Paitsi että uusin Ottobre olisi maanantaina tarjonnut samantyylisen kaavan ja vielä monessa koossa. Mutta kun lehteä ei viikonloppuun mennessä näkynyt ja ompelemaan oli päästävä, niin minkäs teet. Tosin sitten taas Ottobren kaavoilla tehtyjä vaatteita ei saa laittaa myyntiin, niin että kuitenkin parempi näin. Paitsi että sarjomaan en ehkä ala. Tai ehkä kuitenkin, jos joku kauniisti pyytää.)

Ja kun kaava löytyi, niin sillä piti sitten ommella muutama muukin tunika...


Ja mikäs oli ommellessa näistä ihanuuksista.
Hauskaa, miten erilaiselta sama vaate näyttääkään erilaisilla yhdistelmillä.

Laitan näistä joitakin tuonne puotiblogini puolelle ensiviikolla. Jos jokin kiinnostaa, niin sähköpostillakin voi lisätietoja kysellä jo aiemmin. Tunikat ovat kaikki samaa kokoa, kuvissa n. 105cm pitkän tyttöseni päällä.

Huiveja ajattelin tehdä myös lisää, kankaista jäi juuri sopivia paloja tunikaompeluiden jäljiltä. Ja ne ihan viimeiset tilkut käytetäänkin sitten pinni- ja ponkkarinappeihin.
Löytänevät myös tiensä puotiin piakkoin!

Helmaa pidentämällä tunikasta tuli mekko. Helmaan ja hihansuihin lemppariani polvekenauhaa, sopii minun mielestäni hyvin tuon pallokuosin kanssa.


Ja sitten huippumallille tulikin jo kiire leikkimään...

Snypostia suffeliväreissä

Huhtikuun paketista paljastui puuvillalankaa ihanissa suffeliväreissä -muuten oikein kiva, mutta arvatkaa tekeekö mieli mennä kauppaan hankkimaan sellainen suffipuffipussi -no, illalla on käsityötapaaminen, joten ehkä sinne voisi mennä kaupan kautta.

Jaettu ilohan moninkertaistuu ja jaetut kalorit puolittuu...

Paketissa oli myös lukupäiväkirja. Tällä lukutahdilla vaan saattaa kirjan täyttäminen olla vähän pitkissä kantimissa. Ei sillä, ettenkö tykkäisi lukea ja olen joskus lukenutkin tosi paljon, mutta nyt se ei oikein enää onnistu. Olen nimittäin lukijana sellainen, että kun kirja vie, niin se sitten kanssa vie. Sitä luetaan puurokattilaa hämmennettäessä ja yöt läpeensä. Mutta kyllä muutama kirja vuoteen tulee luettua, ja täytyy yrittää muistaa merkata nekin vähäiset sitten talteen kansien väliin.

Kiitos SNYni!

Ai niin, ne edellisen paketin langat ovat jatkaneet äänekästä eloaan täällä minunkin luonani...kiemuralapaset, kiemuralapaset ne kuiskivat koko ajan. Eikä auta, vaikka kuinka yritän selittää, että syksymmällä, syksymmällä...

Los Liskos, Los Sekundos

Jos kymmenvuotias tytär pyytää äitiä ompelemaan itselleen kevättakin, ei siitä pyynnöstä voi kieltäytyä -tuon ikäiselle ei enää äidin ompelukset välttämättä kelpaakaan.
Tämä kelpaa, sekä äidille että tyttärelle!
Takista tuli niin mieleinen, että kun perjantaina ei tytär päässyt sitä kouluun näyttämään, niin kavereille laitettiin tiedotussähköpostia uudesta takista.

Käyttöön pääsivät myös jo tammikuussa neulotut kämmekkäät ja Calorimetry. Turkoosi sopiikin kivasti tuon viheriäsen takkikankaan kaveriksi.

Siinäpä vilistää lisko poikineen, voisin oikeastaan ottaa vaikka itsellenikin tällaisen takin.

Takki on vuoritettu puuvillakankaalla. Ensin meinasin laittaa vielä vuorin ja päällikankaan väliin villavatiinia lämmikkeeksi, mutta jätin sen sitten kuitenkin pois.
Alle mahtuu vaikka villapaita aamulämmikkeeksi, ja sen voi sitten riisua pois päivän mittaan, kun keli lämpiää.

*****

Ja sitten jotain ihan muuta.
Aamulla hehkutin iinun blogissa, kuinka mahtava auringonpaiste täällä on.
Ja että ulkoiluksi menisi tämä päivä.
Kuopuksen otsa kuumotti kuitenkin sen verran, että sisähommia sitten kuitenkin.
Eilinen neuvolasta saatu piikki taisi nostaa kuumeen pojalle, kun muuten on ihan kunnossa.

Paempi vaan olisi ollut jättää ne hommat tekemättä.
Otin nimittäin työn alle joustofroteen, että jos sellaisia rentoja kotihousuja pojalle.
Jep jep, ommeltuani hoksasin leikanneeni lahkeet erisuuntaan, joten ovat sitten ihan eriväriset. Ja sama kämmi on tullut paidan kanssa, hihat on leikattu eri suuntaan kuin etu- ja takakappaleet.


Täytyy varmaan tilata lisää tuota froteeta ja tehdä samat kämmit toistamiseen...

Tilauksista puheenollen, loppuviikosta täällä vietetään "hyväpostipäivää", kangaslähetykset sekä iinulta että PeeKaalta ovat matkalla uuteen kotiin. Tervetuloa!

Keväinen Omppu-haalari

Huomenna 1-vuotissynttäreitään viettävä Pieni mies tarvitsi autoiluun ja kauppailuun sopivan haalarin, ja minä kohteen, johon voisin testailla uusinta apuriani, tuota kiinalaisen muotoilun helmeä...

Molemmat ovat nyt tyytyväisiä, pressi on ihana ja haalari toimii tehtävässään.

Haalari on hyvin yksinkertainen, kaavan valitsin sillä perusteella että tässä olisi mahdollisimman mukava matkustaa auton turvaistuimessa tai rattaissa.

Vuorina on ihan vain puuvillakangas, mutta haalari on sen verran väljä, että tarvittaessa alle mahtuu vaikka villapuku lämmikkeeksi.

Ja kyllä, meillä on opittu näyttämään kieltä. Nyt se ei pysy suussa -voi että äiti on ylpeä pojastaan!

Hihan- ja lahkeensuihin ompelin tuollasien kuviokankaan, jonka saa käännettyä esille nyt kun lahkeet ja hihat ovat vielä vähän turhan pitkät suorina -kasvunvaraa, kasvunvaraa.
Ja kiinnittiminä siis KAM-muovinepit -toimii!

Neliveto toimii haalari päälläkin, vielä ei edetä kahdella jalalla.

Haalarin kurjin juttu on huppu, ainakin jos se on päässä.

Se-täytyy-saada-POIS!

Miun pikkupikkupuotisein

Koska ompelukseni ovat herättäneet mielenkiintoa niin perustin noille myytäville tuotteille uuden blogin, pysyvät siellä sitten paremmin esillä ja on helpompi päivittää jo uuden kodin löytäneet.
Tällä hetkellä siellä on koristekansia neuvolakorteille, muistikirjoille ja kalentereille, tulossa nappeja, rintamerkkejä, pinnejä ja ponkkareita -näitä voi toki kysellä sähköpostilla jo etukäteenkin!
Tulevaisuudessa mahdollisesti tarjolla myös jotain neulottua ja virkattuakin.


Pikkupikkupuodin hyllylle pääset kurkkaamaan sivupalkin linkistä, tervemenoa!

Ainakin toistaiseksi tämä käsityöhomma on vain harrastus, harrastus joka ei juurikaan tuota mitään. Silti menoista ja tuloista pidetään tiukasti kirjaa, joten harmaus on poissa näistäkin vähäisistä tekeleistä!

Kevään vihreää

Ihanainen aurinko palautti mieleen pimeän syksyn aikana aloitetun neuleen, silloin sen keväänvihreä väritys muistutti vain siitä, kuinka kaukana tuo lempivuodenaikani onkaan.

Neule sai siis uinua kaapin perällä koko talven, vain pienen pientä viimeistelyä vailla.
Mutta voi kauhistus, mistään ei enää löytynyt tuota lankaa, ei edes sitä pientä nöttöstä, joka olisi riittänyt kaula-aukon reunaan virkattavaan pariin kerrokseen.
Ei auttanut Ravelry, ei auttanut Novita-klubi, ja epätoivo valtasi jo neulojan mielen.
Joskus apu löytyykin sitten ihan läheltä, ilman Kipakoita tämäkin neule olisi jäänyt aloittamatta ja lopettamatta. Kiitos Katja, Kiitos Milliini!

No joo, näyttääkin todella edustavalle tämän mallinuken päällä.

Nukke pysyköön lestissään, koristeena.
Tämä mallinukke on hankittu Vaatehuoneen konkurssimyynnistä muutamalla eurolla jo monta vuotta sitten.
Se oli puettuna kaameaan, tahraiseen trikoorättiin ja kovasti pohdin, kuinka sen saisi edustavamman näköiseksi.
Sattumalta törmäsin sitten tällaiseen ideaan, jossa samantapainen nukke on päällystetty vanhan kirjan sivuilla.
Minä käytin päällystämiseen ruusukuvioisia servettejä, ja johan passaa tätä nukkea pitää esillä. Helppo päällystää vaikka uudelleen, jos ruusut alkavat kyllästyttää.

Siinä se seisoo seurana, ompelupöydän kupeessa.
Mutta takaisin asiaan -siitä edustavuudesta en edelleenkään ole varma, mutta ainakin istuvuus parani.


Textured tunic (without side buttons) kirjasta Fitted Knits (ravelry-linkki)


Lankana Novitan SpektriPlus -jota ei -yllätysyllätys- enää taida saada. Tykkään kovasti mallista, ja langastakin ainakin toistaiseksi, pesu- ja pitokokemukset ovat vielä vähäiset.


Ja on täällä ommeltukin.
Minulla taitaa olla joku vimma päällystää kaikkea, ensin tuli koteloita neuvolakorteille ja nyt kalenterit saavat uudet kannet.


Teen näitä käsitöitä omaksi iloksi, ja on ollut mukava huomata että muutkin pitävät niistä. Vaikka kaikki työni rakkaudella teenkin, on niitä mahdollista myös ostaa omaksi.
Tai ehkä juuri siksi niitä on mukava laittaa maailmalle, tuomaan iloa muidenkin elämään. Tiedusteluja voi laittaa sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseen, vastaan edelleenkin mielelläni kysymyksiin ja kommentteihin


Kiitokset kaikille viimeaikoina kommentteja ja sähköpostia laittaneille, niitä on ollut ilo lukea!

Tunnustus

Villapallolta sain tunnustuksen, ja olen siitä hyvin otettu, kiitos!




Ensin ajattelin, etten laittaisi tätä eteenpäin. Mutta miksipä en laittaisi; tunnustuksen saaminen kuitenkin lämmitti omaa mieltä, joten eiköhän se piristä muitakin.

Valinta vain oli hankalaa, tässä kuitenkin muutama kiva blogi joita seurailen ja joihin kannattaa kurkata!

-Villapata kiehuu

-IINU-

-Ompelutarinoita

-Helinän talossa

-Silmukatti

-Elohiiri

-Pikku-Pihlaja

-Meillä!

Upeita, luovia blogeja kaikki omalla tavallaan!

Väriterapiaa

Silloin, kun meidän pienin oli vielä ihan pieni, niin pieni ettei kukaan häntä vielä nähnyt eikä kuullut muuta kuin vatsanahkan läpi, niin ne äänet ja kuvaukset merkattiin äitiyskorttiin.

Puoleenväliin raskautta kannoin mukanani sitä tylsää vakuutusyhtiön korruptiokoteloa. Kun ultra paljasti tulokkaan sukupuolen, niin ylpeä isosisko halusi piirtää kuvan pikkuveljestä, Tsumppivauvasta. Ja minä ikuistin tuon kuvan äitiyskortin uuden kotelon kanteen.

No, kohta tuo pikkuveli viettää 1-vuotissynttäreitä ja näkyy ja kuuluu joka paikassa.
Tuo korttikotelo on edelleen käytössä, nyt siellä kulkee pojan oma kortti ja muut tärkeät paperit.

Sen verran se on herättänyt ihastusta, että jokusen muunkin kortti kulkee minun ompelemassa kotelossa lahjusversion sijaan.
Ja toivottavasti kohta vielä useamman, kun näitä koteloita nimittäin valmistui viikonloppuna muutama.

Koteloita syntyi reilusti, kun en osannut lopettaa ajoissa, vaan piti aina vaan testata, että mitähän tuo ja tuo yhdessä näyttäisi. Ja vieläkin jäi moni variaatio kokeilematta.

Nyt sitten hykertelen täällä näiden kanssa ja pinoan niitä uudelleen ja uudelleen eri tavoin.
(ja tunnen itseni vähän pöhköksi)

Kotelo on mitoitettu siten että sinne mahtuisi myös pieni muistikirja, sellainen puolikkaan A5 kokoinen.

Neuvolakortin tai muistikirjan saa sujautettua tuonne isompiin taskuihin, ja koteloa kiertävä kuviokangas muodostaa samalla 4 taskua vaikkapa ajanvarauskortille tai muistilipuille

Nappiprojektikin etenee, saa nähdä milloin tulee valmista.

...eikös se sanontakin kuulu, että hiljaa hyvä tulee...

Salainen muisti jälleen

Salaisen neuleystävän paketti saapui, ja ihana paketti saapuikin.
Nyt vain on ollut sen verran haipakkaa, että ihan vain pikaiseen katsoin sisällön, ja sitten myöhemmin oikein ajan kanssa perehdyn siihen tarkemmin.
Siihen asti sisältö saa majailla omassa Muumi-laatikossaan odottamassa!

Tiedossa on ainakin lukemista ja neulomista, nuo langat näyttävät ihan ensi syksyn kirjoneulelapasille.

Kirjan takaosassa oli kivasti galleriassa sen neulemallit, ja sieltäkin löytyi jo ensivilkaisulla muutama oikein houkutteleva juttu! Voi, kun pian olisi aikaa istua sohvalle ja selata tuo kirja ihan rauhassa.

Lukemista tuli myös pokkarimuodossa. Pokkareita meillä suositaankin, ne on sopivan keveitä mukana pidettäväkis, ja lukemisen jälkeen raaskii laittaa kiertoon.

Kiitos kaunis, Sny!

Kesähepeneitä ja nappijuttuja

Vaikka ulkona tuprutti eilenkin lunta ihan sakeanaan, on ompelukoneen avustuksella valmistunut täällä jo vähän kesäisempiä vaatekappaleita.
Kaavat tällä(kin) kertaa Ottobre-lehdistä, tosin omin muokkauksin, kuten tapana on.
Tunika sai seurakseen sekä housut että hameen, voi sitten vaihdella mielialan mukaan.

Kukkatunika

Hamosta voi pitää joko tunikan päällä tai alla,

ja jos sattuu neidille housupäivä, voi vetäistä jalkaan pallopökät.

Olen ihastunut tuohon polvekenauhaan, ja uusimmassa Ottobre-lehdessä oli sitä käytetty hauskasti taskujen somisteena.

Polvekenauhasta tulee jostakin syystä aina lapsuus mieleen, olisikohan sitä ollut jossakin suosikkimekossa kenties.

Solmiamisnauhoiksi löytyi juuri sopivan väristä , kapoista nauhaa.
Ehkä jotkut pikkuhelmet vielä lisään noihin nauhanpäihin.

Neitikin tykkää, kun nyt on merkit vaatteissa.
Helpottaa pukemista kun sattuu kerralla oikein päin.

Yritin kuvailla vähän seuraavan projektin tarvikkeita, paikalle sattui vain yksi hieman liian innokas kuvausjärjestäjä...

En saanut ainuttakaan otosta, jossa ei pikku käsi vilahtaisi.


Ponkkareita on jo valmistunut, vielä riittää nappipohjia sekä magneetteihin, että rintamerkkeihin.
Niitä kenties seuraavaksi.

Ylituotantoa saattaa esiintyä, kiinnostuneille löytyy yhteystiedot sivupalkista.

Pussukoita ja nyssyköitä

Voi onni ja autuus, minun ei enää tarvitse vallata keittiön pöytää silloin, kun aion ommella jotain. Ja siivota tavaroita pois, kun joku haluaa syödä jotain. Kyllä, minulla on ihan oma ompelupöytä. Saatankin sen teille esitellä joku päivä, kunhan saan pöydän "sisustettua". Näytetään nyt nämä ompelukset kuitenkin ensin.

Pikkuisia pussukoita säilytykseen tai mukana kuljetettaviksi. Ruskea ja vaaleanpunainen on kyllä ihana yhdistelmä!

Skootterilla Pariisiin linnunlaulua kuuntelemaan.

Ja Pariisissahan tarvitaan käsilaukkua, kas näin:

Pikkukukkaro riittänee, ainakin näin ajatusmatkalla.

Kassi ja kukkaro ne yhteen soppii

Kukkaro pysyy matkassa, kun sen saa kassiin kiinni.
(ai miten niin unohdin taskun?)


Toinen ikisuosikkivärini on vihreä, erityisesti vaaleanvihreä, ainakin näin keväisin.


Tällainen pussukka piti ommella ihan vain sen takia, että halusin tietää, kuinka tuo pääty tehdään. Helppoa, ja hauskannäköistä!

Itseasiassa näitä pussukoita valmistui kaksinkappalein, hieman erikokoisia sentään.
Sopivat vaikka neulepussukoiksi, penaaleiksi, ompelutarvikkeille...


Tämä tunika meinasi päätyä myyntiin, kun pikkuneiti ei ensin siitä tykännyt. Mieli kuitenkin muuttui, ja nyt tahtoo jäädä se vaaleanpunainen versio kaappiin.

Kannatti ommella paljon raskausaikana, nyt voin huoletta surruutella samassa huoneessa jossa pikkuapuri 10kk on päiväunilla.